Loman jälkeen arki

Neljä viikkoa lomaa meni että humpsahti. Jotenkin ajattelin silloin loman alkaessa, että saattaa jäädä vähän liian tyngäksi tänä vuonna; viimeiset en-edes-muista-kuinka-monta vuotta kun olen viettänyt kesälomaa 5-6 viikkoa putkeen. Mutta ehkäpä aivot ja mieli sitten osasivat varautua tähän vähän lyhyempään (juu tiedän, ihan normaaliin) palautumis- ja akkujenlatausaikaan ja resetoida koneen ynnä ladata akut nopeammin. Tai ehkä neljä viikkoa olisi ollut riittävä ennenkin;)

Niin tai näin, palasin viime maanantaina duuniin salasanani unohtaneena, autuaan pihalla kaikesta mitä duunissa oli ollut meneillään ennen lomaani. Salasanan resetointiin ei onneksi meillä tarvita puheluita Intiaan saakka, vaan kunhan oli aamukahveilta ja turinoilta selvitty koneiden ääreen, team leadini resetoi minulle salasanani ja pääsin käymään läpi sähköpostejani ja palauttelemaan mieleen, mitä siinä koneen ääressä taas olikaan tarkoitus tehdä (muuta paitsi raivata inboxia).

Duunit lähti käyntiin rytinällä. Parin päivän jälkeen oli jo vähän sellainen fiilis, että ai mikä loma? Mutta siis tiettykin se loma, jonka ansiosta sitä taas jaksaa puurtaa :) Oli ihana rentouttava loma kaikkinensa. In memoriam :)

Kesä kulkee väistämättä kohti loppuaan. Minä olen taas töissä, tytöillä alkaa tiistaina koulu – esikoisella ja tosikoisella ihan uusi koulu! Esikoisella alkoi jo viime lauantaina ratsastustunnit, minulla ja noilla kahdella tanssitytöllä alkaa ensi viikolla tanssitunnit.

Koulu, niin. Keskimmäinen jatkaa samassa koulussa kuin ennenkin, mutta hänellä vaihtuu luokanopettaja. Esikoinen päätti keväällä haluta mieluummin tähän meidän lähelle yläkouluun (jo yläkouluun!!) kuin sinne minne olisi entisen koulunsa perusteella päätynyt. Tosikoinen päätti juuri koulun loputtua haluta myös vaihtaa koulua tähän meidän lähelle, ensisijaisesti kai siksi että tuossa koulussa pääsee lukemaan ranskaa, kun vanhassa ainoa A2-kielivaihtoehto olisi ollut ruotsi. Uudet luokat, uudet opet, uudet kujeet. Ja yläkoulu! Toivottavasti kumpikin löytää paikkansa luokassa ja uudet kaverit.

Anyway, parasta on, että tytöt – kaikki kolme – odottavat koulun alkua varsin innokkaina :) Vai tarkottaakohan se että niillä on ollut tylsä kesäloma vanhusten kanssa? Mene ja tiedä :D Hyvä silti, ettei koulun alku ainakaan aiheuta painajaisia :) Itselleni se heidän ikäisenään oli kutakuinkin sitä. (Muuten, viime aikojen yksi parhaista ja tärkeimmistä kirjoituksista on “Kukaan ei leiki mun kanssa”. Lukemisen arvoinen ja ajatuksia ja valitettavasti muistojakin herättävä.)

Esikoisen ratsastustunnit siirtyivät lauantaille. Tytär yhä ratsastaa siellä kaukana Nurmijärvellä, ja nyt tässä syksyn (ja vanhemmille epämiellyttävän lauantaitunnin) myötä tytär ilmoitti alkavansa kulkea sinne bussilla. Ja toivoo saavansa sieltä yhden hoitopäivän, sinnekin meinaa mennä bussilla. Toissaviikolla kävin tyttären kanssa dösällä stadissa tsekkaamassa reitit bussilta Kamppiin Nurtsin-dösään ja takaisin himaan. Tänään typy lähti tallille aamusta itsekseen toista kertaa. Enää ei minuakaan jännittänyt, toisin kuin viikko sitten!

Sillä välin kun vanhin rymyää tallilla, pistivät tanssitytöt keskimmäinen ja tosikoinen discon pystyyn tuonne meidän alakerran TV-huoneeseen. Vain diskopallo puuttuu :D “Let’sgo downstairs and dance our butts off!” ehdotti keskimmäinen tosikoiselle ja sinne menivät. Nyt taitaa olla peput jo off, kun kert musiikki on hiljentynyt :D

Elokuu on tuonut vauhtia myös meidän elonkorjuuseen. Pitkin kesää on jo saatu munakoisoa ja kesäkurpitsaa, kurkkua ja basilikaa, ja ensimmäinen sato Medina-chiliäkin. Mutta nyt elokuun tultua tomaatit ovat alkaneet kypsyä; niistä pitäisi tehdä chutneya tai jotain. Munakoisoa ja kesäkurpitsaa on viipailoitu, grillattu ja pakastettu talvea varten. Basilikasato tuotti litran verran pestoa. Saa nähdä kuinka paljon tuo puutarha ehtii vielä tuottaa ennen kuin syksyn viileät saapuvat!