Keho ja aivot taas tanssitolalle

Kouluviikko pyörähti käyntiin, joskaan ei tyttöjen koulu vielä tänään alkanut vaan sitten huomenna. Minä vietin asiakkaan kanssa päivän yrittäen keksiä ratkaisuja pariin visaisenpuoleiseen pulmaan. Kellon lyödessä 15:55 oli break through -hetki, tietenkin, ja jos olisin voinut, olisin jäänyt testaamaan ratkaisua for as long as it would take. But as it was, tein pikaiset muistiinpanot, pakkasin tavarani ja pinkaisin ratikkapysäkille.

Ysi meni nenän edestä, mutta toisaalta, se menee vähän sivuun muutenkin. Kuutosen kohdalla taulussa luki, että seuraava ratikka tulisi ~1 minuutin päästä. Ja sitä seuraava 9 minuutin päästä. Seitsemän minuuttia ja yhden kolmosen ja yhden ysin verran myöhemmin kuutosen kohdalla taulussa oli lukemat ~1 ja 7. Wtf? Onko HSL tilannut valotaulunsa Microsoftilta?

Toiset seitsemän minuuttia ja yksi kolmonen, ja taulussa oli ~1 ja 4. Kävin mielessäni läpi vaihtoehdot kävellä lähimmälle dösärille (liian pitkä matka, pelkkään kävelyyn suuntaan tai toiseen kuluisi yli viisi minuttia), kävellä tanssitunnille asti (olisi pitänyt lähteä matkaan heti), painua metroon (jos menisinkin, se kuutonen tulisi kuitenkin just silloin ja menettäisin aikaa). Joten odotin vaan.

Kului vielä viitisen minuuttia, ja sitten viimein kolisteli kuutonen pysäkille. Kello oli 16:25, tanssitunnin alkuun viisi minuuttia. Great. Surkuhupaisuuden huipuksi minuuttia ennen kutosen saapumista luin pysäkkitaulussa rullanneen ilmoituksen: “1, 1B, jadajada, 3 ja 9 kulkevat tänään poikkeusreittiä pitkin Hämeentietä.” Olisin siis päässyt millä tahansa sporalla perille. Jibii.

Päästyäni Kaikukadulle saakka totesin kellon olevan 16:33 ja porttikonkien remontin vuoksi suljettuja. Siinä vaiheessa pistin juoksuksi kreikkalaisissa sandaaleissani ja lähdin kiertämään taloa. Ei maailman mukavimmat juoksujalkineet, mutta tulipahan alkuverryteltyä ;)

Tanssitunnilla oli jo alkulämpät hyvässä vauhdissa, vaikka kuinka olin yrittänyt lohduttautua sillä, että on syksyn ensimmäinen kerta ja aina se on vähän hässäkkää ja ilmoitusasioita ja whatnot. Ilmeisesti enempikin not. Vastaanotosta minut huiskittiin tunnille mukaan – olin juuri ja juuri 10 min. thresholdin sisällä – pienen “syksyn eka tunti ja heti myöhässä” -irvailun saattelemana. Vanhat tutut lasin takana ;)

Tanssitunti oli ihana :) Melkein kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan. Melkein, siis. Jutut oli tuttuja, mutta aivojen ja kropan kääntäminen tanssiasentoon parin vuoden tauon jälkeen voi kestää kerran tai pari. Mutta oli hieno huomata, miten varsin moni juttu meni myös samalla rutiinilla kuin ennenkin. Ja kun opena on Wanha Hirwi, ei voi kuin olla hauskaa, tanssin lomassa!

Tiedän jo valmiiksi, että ainakin yksi tanssitunti nyt syksyllä jää väliin työreissun takia. Toivottavasti ei muita. Tunnit on mannaa niin sielulle kuin ruumiille, joka etenkin joutui kosteankuumassa tanssisalissa saman tien töihin. Taitaa kuntoni olla vähän rapistunut, samalla kun lantiolle on tullut pari ylimääräistä kiloa, jotka eivät millään tahdo poistua.

Hikisenä mutta iloisena poistuin salista tunnin päätteeksi, käväisin pikaisessa suihkussa ja aloin kiskoa kesän aikana muutenkin vähän nafteiksi käyneitä farkkuja (vrt. ne pari extrakiloa) nahkeisiin jalkoihini ja mietin, miten hyvältä tuntuukaan käydä tunneilla taas. Vaikka vain kerran viikossa ja ihan ilman sen suurempia tavoitteita. Vain siksi että se on HAUSKAA! Kehonhuollon lisäksi ;)