Full reboot of the system

“You look much better again,” sanoi mies, kun tänä aamuna laittelin meille cappucinoja. “Yeah, I feel alive again,” vastasin, “It takes some time to get the system running again after a full reboot.”

Perjantaina oli duunin pikkujoulut. Vielä siinä neljän aikaan suhauttaessani ensimmäisen lonkeron auki, ajattelin, että siinä joskus kymmenen maissa hyppään bussiin ja olen himassa ja nukkumassa yhdentoista aikaan. Yleensä, nykyään, otan varsin sivistyneesti.

Alkoholikäyttäytymiseni on elämän varrella vaihdellut absolutismista kevyen “saunasiideri kerran kuussa, kaksi firman bileissä” kautta rankahkoon biletyskulttuuriin suunnilleen avioeron aikoihin, plus-miinus jotain. Nykyisin en pääsääntöisesti halua juoda itseäni humalaan saakka. En sylje lasiin, mutta pääsääntöisesti haluan säilyttää touhussa järjen.

Paitsi joskus, kun järki on valmiiksi hukassa. Kun on ollut jotenkin erityisen raskasta ja korkea stressitaso. Sitten sitä tilaisuuden tullen antaa mennä vaan. Täysi nollaus. Reboot ja system update.

Meillä on pieni firma, ja toimisto ydinkeskustassa. Meillä on samoissa tiloissa sisaryhtiö ja toisen firman kahden miehen Suomen-jaosto co-vuokralla. Tälläkin kokoonpanolla, melkein kaikkien osallistuessa bileisiin, meitä oli pikkujoulujuhlistamassa varmaan reilu tusina.

Syötiin elämää suuremmat omassa keittiössä grillatut hampurilaiset ja muuta hyvää. Pelailtiin (tai kundit pelas, minä en ole koskaan päässyt sisälle pelikonsoleihin; pleikankin ostin aikoinaan singstarin vuoksi, joskin tyttäret kyllä pelaa sillä kaikenlaista) Grand Theft Autoa, jossa ammutaan ihmisiä ja ajetaan varastetuilla autoilla poliisia pakoon, ja ammuttiin firman muovikuulapistoolilla maalitauluun, ja illan lopuksi pöydälle pinottuja tyhjiä tölkkejä kumoon.

Joskus 15 vuotta sitten varmaan, sillä esikoistakaan ei vielä ollut olemassa, kävin kerran ex-mieheni ja tämän ammuntaa harrasta(neen?)van broidin kanssa ampumaradalla. Ammuin muutaman rundin ihan oikealla Beretalla. Ja siinä se ammuntakokemukseni. Ennen tuon muovikuulapistoolin hankintaa duuniin siis. Nyt olen sillä ampunut jonkin verran, ja saattanut armeijan käyneet duunikaverini (meillä on kaksi naista, loput miehiä) häpeään.

Ensin voitin kolmen kudin kisan viime viikolla pistemäärällä 9+10+10=29. Perjantaina ensimmäisessä kisassa tulokseni oli 10+9+9=28, voitto tuli silläkin. Seuraavassa, huolimatta siitä että alla oli jo pari lonkeroa ja ehkä joku GT:kin, ammuin täydet kolme kymppiä. “Sä olet nyt banned tältä ampumaradalta,” ilmoittivat kundit, ja yrittivät koko illan pistää paremmaksi. Tai siis yhtä hyväksi.

“You should get a teeshirt with a bullseye on it and wear it to work,” sanoi naisestaan ylpeä mieheni himassa. “Yeah. Rub it in…”

Katselin silloin perjantaina kelloa siinä kuuden maissa, ja seuraavan kerran siinä vaiheessa, kun kundit alkoivat puuhata lähtöä yökerhoon. Kello oli jo puoli kaksitoista. Muistan sanoneeni vielä siinäkin vaiheessa, että jättäisin yökerhon väliin ja hyppäisin dösään, mutta jotenkin se silti kääntyi niin, että lähdin sinne vähäksi aikaa. Ja matkalla siirsin kännykkääni taskusta käsilaukkuun, jolloin se putosi maahan ja siitä särkyi näyttö.

En minä siellä yökerhossa kamalan kauan ollut. Ehkä reilun tunnin tai näin, minkä jälkeen lähdin yhden työkaverini kanssa metrolle (yömetro on hieno juttu; ei tarvii jonottaa taksia Aseman jonoissa!) ja Sörkästä taksilla kotiin. Puoli kahden maissa olin jo nukkumassa.

Eilispäivää parhaiten kuvaa Windowsin ruutu: “Restarting and configuring updates”. Vastaajasta kuului viesti: “I am out of my mind. Please leave a message and I'll call you when I'm back.” Cappucinoa ja omelettia. Unta, buranaa, vettä-maitoa-mehua. Kaupassakäynti ja kännykkä lasin vaihtoon. Breaking Badiä, jalapeño-poppereita, mozzarellatikkuja ja kananugetteja.

On ollut raskas syksy. System failure for the masses. Reboot toisinaan tekee hyvää. Cache tyhjennetty, pää refactoroitu, system update asennettu. Ja kone taas käynnissä. Uptime 2h and counting.

Tänään on hieno päivä, aurinko paistaa. Jos vaikka lähtisi vähän kävelylle.